Asuntojen ulosmittaukset elokuussa

Tänään julkaistiin RealtyTracin keräämää uutta tilastotietoa koko Yhdysvaltojen asuntojen ulosmittauksista elokuussa. Kokonaisuutena ulosmitattavaksi joutuvien, pakkohuutokaupattavien ja pankin omistukseen siirtyneiden asuntojen määrä kasvoi 36% heinäkuulta. Vuositasolla muutos oli huimat 115% ja ulosmittausten kasvu onkin kiihtynyt voimakkaasti juuri kuluneen vuoden aikana. Seuraavasta kuvasta nähdään ulosmittausten kehitys kesäkuulta 2005:


Ulosmittaukset olen kuvassa jaotellut tavanomaiseen tapaan ulosmitattavaksi joutuviin (defaults), pakkohuutokaupattaviin (auctions) ja pankin omistukseen siirtyneisiin (REOs). Elokuun ja kuluneen vuoden kasvun taustalla ovat erityisesti asuntoluotot, joiden alkuvuosien (tyypillisesti kahden ensimmäisen vuoden) tarjouskorkovaihe on päättynyt ja joiden korko on sidottu vaihtuviin markkinakorkoihin. Tarjouskorkovaiheen päättyminen on edessä vielä huomattavalla luottojoukolla, joten ulosmittausten määrässä ei liene helpotusta näkyvissä vielä pitkään aikaan.

Vähittäismyynti elokuussa

Elokuussa Yhdysvaltojen vähittäismyynti kasvoi vuositasolla 4,2% (kausitasoitettuna 3,7%) ja vähittäismyynti ilman moottoriajoneuvoja kasvoi vuositasolla 4,4% (kausitasoitettuna 3,9%). Vähittäismyynnin kasvun keskiarvo yli taloussyklin on molemmissa tapauksissa 5,6%, joten tämänhetkinen kasvu on melko vaatimatonta. Vähittäismyynnin kasvun pääsuunta on ollut viimeisen vuoden laskeva, kuten seuraavasta kuvasta on nähtävissä (NSA=kausitasoittamaton, MA=vuoden liukuva keskiarvo, SA=kausitasoitettu):


Kun tarkastellaan vähittäismyyntiä ilman moottoriajoneuvoja, havaitaan samansuuntaista kehitystä:


Vähittäismyynti ilman moottoriajoneuvoja hidastui nopeasti vuoden 2006 toisella puoliskolla ja kuluneen vuoden ajan kasvu on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Kun näitä kahta kuvaa vertaillaan, huomataan, että automyynnin heikompi kasvu on jarruttanut koko vähittäismyynnin kasvua viime vuosien aikana. Toisaalta viimeisen vuoden hidastumisessa automyynti on tasoittanut laskua.

Kulutusluotot heinäkuussa

Maanantaina julkaistiin Yhdysvaltojen kulutusluottojen tilasto heinäkuulta. Tässä tilastossa kulutusluotot jaetaan kahteen pääryhmään, jatkuviin luottoihin (revolving credit) ja kertaluottoihin (non-revolving credit). Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi tyypilliset luottokorttiluotot ja kertaluottoja esimerkiksi autoluotot. Kokonaisuutena näiden luottojen määrä kasvaa käytännössä jatkuvasti ja siten niitä useimmiten tarkastellaan suhteessa kuluttajien käytettävissä oleviin tuloihin. Tässä artikkelissa kuitenkin esitän näiden luottojen kasvua kuvaavat käyrät. Seuraavassa kuvassa on nähtävissä jatkuvien luottojen ja kertaluottojen vuositason muutokset yhdessä kulutusluottojen kokonaiskasvun kanssa (taustaluvut ovat kausitasoittamattomia):


Heinäkuussa jatkuvat luotot kasvoivat 6,6% vuositasolla ja kertaluottojen osalta muutos oli 3,8%. Kokonaisuutena kulutusluotot kasvoivat 4,8% vuositasolla. Kuvasta nähdään, että jatkuvien luottojen kasvu on kiihtynyt viimeisen vuoden aikana. Tyypillisesti jatkuvat luotot kasvavat nopeammin tilanteissa, joissa kuluttajien taloudellinen tilanne heikkenee ja näitä luottoja käytetään tasaamaan lyhytaikaisia ongelmia. Tällöin luottoja käytetään enemmän tai luotoista maksetaan kuukausittain tavallista pienempiä lyhennyksiä. Koska jatkuvien luottojen korot ovat huomattavia, minimilyhennysten maksaminen yleensä vain pahentaa tilannetta ellei kyseessä ole todella vain väliaikainen taloudellinen ongelma.

Viime kuukausina kulutuskysynnän kasvu on ollut heikkoa, mutta uusinta tietoa tästä saadaan perjantaina. On siis syytä tarkkailla jatkuvien luottojen ja etenkin maksuvaikeuksien kasvua niiden merkkien varalta, että kuluttajien taloudellinen tilanne olisi heikkenemässä. Tämä ei olisi hyväksi kulutuskysynnälle eikä yleisemmin talouskasvulle, sillä kotitalouksien kulutuksen osuus Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta on huomattava.

Heinäkuun kulutusluottolukujen yhteydessä nähtiin erikoinen, joskin ei mitenkään tavaton korjaus. Vuoden 1994 syyskuusta alkaen kaikkiin kertaluottojen tasoittamattomiin määriin tuli korjaus, joka vaihteli 1,06% laskusta 0,13% nousuun verrattuna viime kuussa ilmoitettuihin lukuihin. Prosentteina muutokset ovat melko pieniä, mutta toki absoluuttisina summina huomattavia, esimerkiksi vuoden 2002 alusta keskimäärin noin 10 miljardia dollaria laskua. Poikkeavaksi muutoksen tekee sen pitkä takautuvuus, sillä tyypillisesti oikaisut rajoittuvat muutamaan lähikuukauteen.

Lukujen julkistuksen yhteydessä syytä kertaluottojen muutokseen ei kerrottu. Kausitasoittamattomatkin luvut ovat summalukuja lukuisista tekijöistä, joiden käsittely on voinut muuttua. Kyseessä voi olla systemaattinen muutos johonkin summatekijään tai -tekijäryhmään, tai sitten laskentatavan muutos, joka näkyy summaluvussa. Esimerkiksi viime aikojen arvostuskysymykset opintolainoissa ja niiden johdannaisissa voisivat olla muutoksen taustalla, mutta tämä on vain puhdas arvaus. Joka tapauksessa muutos muistuttaa meitä siitä, miten myös luotettavuustekijä etenkin lyhyellä aikavälillä varoittaa katsomasta liian tarkasti yksittäisten kuukausien lukuihin.

Tukkukaupan varastot heinäkuussa

Alkavalle viikolle kirjoitan lyhyen artikkelin vielä viime viikon luvuista. Perjantaina julkaistiin Yhdysvaltojen tukkukaupan tilastot heinäkuulta. Tarkastelen tässä tukkukaupan varastojen muutosta ja niiden suhdetta myyntiin, jotka yleensä mainitaan uutisoinnissa, jos ylipäänsä tukkukaupan lukuja käsitellään. Vähäiseen kiinnostukseen lienee syynä se, että tukkukaupan luvut ovat osa laajempaa kauppatilastoa, joka julkaistaan myöhemmin tässä kuussa.

Perinteisesti varastojen yleistä kasvua on pidetty merkkinä kysyntäongelmista. Yksittäisen yrityksen kohdalla varastojen merkittävä kasvu onkin huolestuttava merkki, johon syynä voivat olla juuri kysyntäongelmat tai esimerkiksi häiriöt logistiikassa. Miten on asian laita yleisemmin, näkyvätkö viimeisen 10 vuoden suhdannevaihtelut esimerkiksi tukkukaupan varastoissa?

Seuraavassa kuvassa on esitetty tukkukaupan varastot suhteutettuna myyntiin viimeiseltä 15 vuodelta. Erillisinä käyrinä nähdään suhteet kestokulutustavaroiden ja muiden kulutustavaroiden osalta. Luvut ovat tasoittamattomia, joten kausivaihtelu näkyy välillä hyvinkin selvästi.


Näiden käyrien perusteella laskusuhdanteen ennustaminen näyttää vaikealta. Kestokulutustavaroiden kohdalla on vuosituhannen vaihteessa havaittavissa pientä tasaantumista tai nousua, mutta yleisenä trendinä näkyy enemmänkin tasainen lasku, joka on kiihtynyt 2000-luvun noususuhdanteen aikaan. Tämä näkyy varsinkin muissa kulutustavaroissa. Edellisen laskusuhdanteen ei voi siis sanoa näkyneen varastoissa mainittavammin. Nähtäväksi jää, onko noususuhdanteen aikana kiihtynyt varastojen pieneneminen suhdanneindikaattori vai vain osa yleistä muutostrendiä varastojen roolissa.

Mielestäni varastojen yleistä kasvua laskusuhdanteen ennustajana ovat heikentäneet merkittävät muutokset logistiikassa sekä tukkukauppojen roolin muuttuminen. Nämä muutokset ovat mielestäni nähtävissä voimakkaana 1990-luvulla ja jo aiemminkin. Oikein ajoitetut toimitukset ovat pienentäneet välivarastoinnin tarvetta. Tukkukauppojen osalta toimitusketjujen lyheneminen on vaatinut merkittävää rationalisointia. Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista nähdä, kääntyykö varastojen laskeva trendi seuraavan laskusuhdanteen aikana merkittävään nousuun. Ovatko logistiikan muutokset todella tehostaneet kykyä vastata kysynnän rajuihinkin muutoksiin niin etteivät varastot kasva huomattavasti? Vielä ei ole nähtävissä varastojen kasvua, mutta sehän ei välttämättä kerro meille mitään!

Elokuun työttömyysluvut, osa 2

Jatkan tänään kaksiosaista artikkeliani Yhdysvaltain elokuun työttömyysluvuista. Tänään työministeriö julkaisi kuukausittaisen raporttinsa mm. uusista työpaikoista, työttömyysasteesta ja keskituntiansioista. Uutisoinnissa ennakoitiin konsensusennusteena, että uusia työpaikkoja syntyy noin 100 000 ja työttömyysaste on 4,7 prosenttia. Kuten edellisestä osasta näimme, työttömyyskorvaushakemuksissa ja korvausmäärissä on ollut havaittavissa pientä nousutrendiä. Tänään julkaistujen lukujen mukaan työpaikat itse asiassa vähenivät 4 000 kappaletta ja työttömyysaste pysyi 4,6 prosentissa. Välittömästi julkaisun jälkeen osakemarkkinat lähtivät voimakkaaseen laskuun ja uutisoinnissa työpaikkojen vähenemistä pidettiin merkittävänä pettymyksenä.

Jos työpaikat vähenivät, niin miksei työttömyysaste noussut vaikka sen piti ennusteen mukaan nousta 100 000 työpaikan lisäykselläkin? Heinäkuussa työttömyysaste oli korjatuilla luvuilla 4,65% ja nyt elokuussa 4,64%, joten asia voisi selittyä pyöristyksellä kuten on joskus aiemminkin tapahtunut. Raportissa tosin sanotaan, että heinäkuussa työttömyysaste oli kuitenkin sama 4,6%, joten pyöristyssääntö saattaa poiketa tavanomaisesta. Prosenttiyksikön kymmenyksen muutos tarkoittaisi noin 150 000 työpaikan lisäystä tai vähennystä. Ratkaisu löytyy tarkemmista luvuista. Työttömien määrä itse asiassa väheni 24 000, mutta myös työllisten määrä väheni 316 000 (kausitasoitettuina). Näin siis työvoiman määrä väheni, joten työttömien osuus työvoimasta pysyi käytännössä paikallaan.

Mihin työvoimaa katosi? Vastaus on, että he siirtyivät työvoiman ulkopuolelle. Työvoiman ulkopuolinen joukko kasvoi yhteensä 592 000 hengellä (kausitasoitettuna) heinäkuun ja elokuun välillä. Työtön lasketaan työvoiman ulkopuolelle, jos hän ei ole hakenut työpaikkaa viimeiseen neljään viikkoon. Näissäkin luvuissa on tärkeä katsoa kausitasoituksen ohi, mutta palaan tähän aiheeseen myöhemmin erillisessä artikkelissa.

Talousuutisoinnissa on näkynyt viime aikoina useita kommentteja, että taantuma (Yhdysvalloissa) on epätodennäköinen mm. siitä syystä, että työllisyystilanne on hyvä. Muita syitä arvioimatta on syytä huomata, että työttömyys on ennakoinut yleensä huonosti taantumaa. Syynä tähän on mm. se, että yritykset välttävät työntekijöiden laajamittaista irtisanomista ellei tuotanto vähene oleellisesti, koska uuden, varsinkin ammattitaitoisen työvoiman palkkaaminen on kallista ja usein suhteellisen hidasta. Kun sitten tuotanto vähenee ja kannattavuus heikkenee, irtisanomiset tapahtuvat varsinkin Yhdysvalloissa nopeasti. Työttömyys alkaa kasvaa vasta, kun talouden taantuma on jo ovella, mutta sitten työttömyyden kasvu onkin nopeaa.

Käytän esimerkkinä Yhdysvaltain edellistä taantumaa (en käsittele tässä taantuman eri määritelmiä) vuosituhannen alussa. Seuraavassa kuvassa nähdään työttömyysasteen kehittyminen vuoden 1998 alusta ja vertailukohdaksi olen ottanut S&P500-osakeindeksin kehityksen.


Virallinen talouden taantuma ajoittui maaliskuun 2001 alun ja lokakuun 2001 lopun väliin. S&P500-indeksi kääntyi laskuun jo syyskuussa 2000, joten voi ajatella, että osakemarkkinat ennakoivat talouden taantumaa, mutta ainakin tässä tapauksessa syy- ja seuraussuhde ei ole suoraviivainen; voidaan ajatella myös, että osakemarkkinoiden teknokuplan puhkeaminen ajoi taloutta taantumaan. Työttömyysaste taas lähti varsinaiseen nousuun vasta tammikuussa 2001. Työllisyystilanne oli siis työttömyysasteen mukaan parhaimmillaan, kun osakemarkkinat olivat jo aloittaneet voimakkaan laskun ja ainakin jälkikäteen arvioiden taantuman tulo oli selviö.

Elokuun työttömyysluvut, osa 1

Aloitan tänään kaksiosaisen artikkelin Yhdysvaltojen tuoreista työttömyysluvuista. Ensimmäisessä osassa käsittelen viikoittain torstaisin ilmestyvää työttömyyskorvaushakemusten tilastoa ja toisessa osassa huomenna julkaistavaa, tärkeämpää kuukausittaista työttömyyskatsausta.

Yhdysvaltain työministeriö julkaisee viikoittain katsauksen uusien työttömyyskorvaushakemusten (jobless claims) ja työttömyyskorvausta saavien (continued claims) määrästä. Luvut ilmoitetaan sekä kausitasoitettuina että tasoittamattomina. Yleensä uutisoinnissa käytetään vain kausitasoitettuja lukuja. Molemmat luvut vaihtelevat paljon viikosta toiseen erilaisista syistä, joten kausitasoitus on paikallaan, vaikka tasoitetutkin luvut heiluvat voimakkaasti. Yleensä näiden rinnalla on vielä neljän viikon liukuva keskiarvo, joka auttaa vähän, mutta ei kovin paljon. Seuraavassa kuvassa on esitetty melko pitkältä ajalta kausitasoitetut (SA) luvut ja vuoden liukuva keskiarvo tasoittamattomista (UA MA) luvuista (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana).


Vuoden liukuva keskiarvo on melko luonteva tapa löytää trendi hakemusten määristä, sillä niissä esiintyy vuositason syklisyyttä. Pitkän aikavälin trendin lisäksi kuvasta nähdään selvästi, että kausitasoitetut luvut heittelehtivät voimakkaasti. Erilaiset poikkeustapahtumat (esimerkiksi 9/11 ja Katrina) näkyvät välittömästi työttömyyskorvaushakemusten määrissä. Tällä hetkellä työttömyyskorvaushakemusten määrä on matalalla ja melko vakaana, kuten korkeasuhdanteessa onkin tapana. Lyhyemmän aikavälin kuvaajasta voimme arvioida paremmin, onko trendissä tapahtumassa muutosta:


Tästä kuvasta voidaan arvioida, että trendissä on nähtävissä pientä kääntymistä nousuun, mutta on vielä liian aikaista sanoa, onko kyseessä pysyvä muutos. Työttömyyskorvausta saavien määrissä on sitä vastoin hieman selkeämpää nousua, joskin pitkällä aikavälillä vielä vaatimatonta:


Jälleen kausitasoitetut luvut heilahtelevat, tosin tässä mittakaavassa jo suhteessa huomattavasti vähemmän kuin edellä. Lyhyen aikavälin käyrässä on etenkin kausitasoitetuissa luvuissa nähtävissä selkeämpää nousutrendiä kuin hakemusten kohdalla. Silti muutos on vielä varsin pieni ja sen pysyvyydestä ei ole syytä olla varma:


Viikoittainen työttömyyskorvaushakemusten julkaisu saa usein yllättävän paljon huomiota talousuutisoinnissa. Pienetkin heilahdukset konsensusennusteeseen nähden saatetaan uutisoida syynä sijoittajien käyttäytymiseen, varsinkin jos samaan aikaan ei julkaista tärkeämpiä talouslukuja. Konsensusennusteissa on nähtävissä odotusta tasaisesta kehityksestä ja kun tiedetään miten paljon kausitasoitetut luvut heilahtelevat viikoittain, on selvää, että "pettymyksiä" ja "iloisia yllätyksiä" ennusteisiin verrattuna tulee jatkuvasti.

Kun huomenna julkaistaan kuukausittaiset työttömyysluvut, jatkan artikkelia toisella osalla. Silloin käsittelen myös työttömyyslukujen laahaavaa luonnetta laskusuhdanteiden ennustajana.

Heinäkuun asuntokaupat

Aloitan analyysipalstani aloitusajankohdan mukaan satunnaisesti valitsemallani aiheella. Tänään julkaistiin Yhdysvaltojen vanhojen asuntojen kauppaa kuvaava Pending Home Sales -indeksi (PHS) heinäkuulta. Tämä indeksi kertoo, miten paljon vanhojen asuntojen kauppasopimuksia on tehty. Sopimuksen tekemisestä menee noin kuukausi siihen, että kauppa on vahvistettu, joten indeksi ennakoi vanhojen asuntojen kauppojen varsinaista lukumäärää (Existing Home Sales).

PHS-indeksi on sopiva aloitus palstalleni, sillä siinä nähdään yksi esimerkki kausitasoituksen hämärtävästä vaikutuksesta. Palaan tähän aiheeseen jatkossa lukuisia kertoja ja silloin näemme myös paljon parempia esimerkkejä siitä, miten erilaiset tasoitukset saattavat itse asiassa heiluttaa lukuja kuukaudesta toiseen paljon enemmän kuin todellinen kausivaihtelu.

Toisaalta PHS-indeksi on hieman huono esimerkki, sillä minulle on kertynyt aineistoa vain vuoden 2005 alusta. Normaalisti näin lyhyt ajanjakso on data-analyysin kannalta vaarallisen lyhyt. Olkaamme siis varovaisia päätelmissämme.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty koko aineistoni PHS-indeksistä tammikuusta 2005 heinäkuuhun 2007. Käyrä SA on kausitasoitettu ja nämä luvut yleensä esitetään uutisoinnissa. Heinäkuussa PHS-indeksi oli tämän mukaan 89,9. Käyrä UA on taas tasoittamaton ja käyrä MA sen vuoden liukuva keskiarvo. Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.



Kuvaajasta voimme havaita, että ainakin tällä aikavälillä PHS-indeksissä on selvä vuosisykli. Tämä on tietysti hyvin tavallista asuntokaupassa. Tasoittamattomasta käyrästä nähdään, että vilkkain aika sopimusten teolle on kesällä ja näinä vuosina nimenomaan kesäkuussa. Toisaalta hiljaisin aika on joulukuussa. Tasoittamattomasta käyrästä näkyy myös, että ainakin vuodesta 2005 syklin trendi on ollut laskeva ja tämän vahvistaa myös vuoden liukuva keskiarvo.

Kuten tasoitetusta käyrästä näkee, se ei ole ollut erityisen tasainen viime kuukausina. Tällaisella kausitasoituksella pyritään yleensä tasaamaan esimerkiksi ajankohdaltaan vaihtelevien juhlapyhien (esim. pääsiäisen) tai jonkin poikkeavan tapahtuman vaikutus. PHS-indeksin tapauksessa kausitasoituslukuja ei ilmoiteta, mutta ne voi laskea helposti tasoitetuista ja tasoittamattomattomista luvuista.

Tässä esimerkissä kausitasoitus muuttui yllättäen kesäkuussa 2007 siitä, mitä se oli ollut kahtena edellisenä vuonna. Syytä tähän ei ole tiedossa, mutta kuten tasoitetusta käyrästä nähdään, saatiin tällä aikaan melkoinen nousu toukokuusta kesäkuuhun, 5,0 prosenttia. Tasoittamattomasta käyrästä taas nähdään, että mitään erityistä ei tapahtunut kahteen edelliseen vuoteen nähden. Osakemarkkinoille ja talousuutisoinnille 5,0 prosentin nousu oli iloinen yllätys ja tämän seurauksena nähtiinkin mukavaa nousua osakkeissa. Uutisoinnissa arveltiin yleisesti, että vanhojen asuntojen kauppa on saavuttanut pohjansa ja jopa lähtenyt nousuun. Mutta heinäkuun lukujen perusteella odotus näyttää ennenaikaiselta: tasoitettu luku laski 12,2 prosenttia ja tasoittamaton peräti 17,3 prosenttia. Kausitasoitus taisikin heijastella enemmän toiveita kuin todellisuutta!