Yhdysvaltain työministeriö julkaisee viikoittain katsauksen uusien työttömyyskorvaushakemusten (jobless claims) ja työttömyyskorvausta saavien (continued claims) määrästä. Luvut ilmoitetaan sekä kausitasoitettuina että tasoittamattomina. Yleensä uutisoinnissa käytetään vain kausitasoitettuja lukuja. Molemmat luvut vaihtelevat paljon viikosta toiseen erilaisista syistä, joten kausitasoitus on paikallaan, vaikka tasoitetutkin luvut heiluvat voimakkaasti. Yleensä näiden rinnalla on vielä neljän viikon liukuva keskiarvo, joka auttaa vähän, mutta ei kovin paljon. Seuraavassa kuvassa on esitetty melko pitkältä ajalta kausitasoitetut (SA) luvut ja vuoden liukuva keskiarvo tasoittamattomista (UA MA) luvuista (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana).
Vuoden liukuva keskiarvo on melko luonteva tapa löytää trendi hakemusten määristä, sillä niissä esiintyy vuositason syklisyyttä. Pitkän aikavälin trendin lisäksi kuvasta nähdään selvästi, että kausitasoitetut luvut heittelehtivät voimakkaasti. Erilaiset poikkeustapahtumat (esimerkiksi 9/11 ja Katrina) näkyvät välittömästi työttömyyskorvaushakemusten määrissä. Tällä hetkellä työttömyyskorvaushakemusten määrä on matalalla ja melko vakaana, kuten korkeasuhdanteessa onkin tapana. Lyhyemmän aikavälin kuvaajasta voimme arvioida paremmin, onko trendissä tapahtumassa muutosta:
Tästä kuvasta voidaan arvioida, että trendissä on nähtävissä pientä kääntymistä nousuun, mutta on vielä liian aikaista sanoa, onko kyseessä pysyvä muutos. Työttömyyskorvausta saavien määrissä on sitä vastoin hieman selkeämpää nousua, joskin pitkällä aikavälillä vielä vaatimatonta:
Jälleen kausitasoitetut luvut heilahtelevat, tosin tässä mittakaavassa jo suhteessa huomattavasti vähemmän kuin edellä. Lyhyen aikavälin käyrässä on etenkin kausitasoitetuissa luvuissa nähtävissä selkeämpää nousutrendiä kuin hakemusten kohdalla. Silti muutos on vielä varsin pieni ja sen pysyvyydestä ei ole syytä olla varma:
Viikoittainen työttömyyskorvaushakemusten julkaisu saa usein yllättävän paljon huomiota talousuutisoinnissa. Pienetkin heilahdukset konsensusennusteeseen nähden saatetaan uutisoida syynä sijoittajien käyttäytymiseen, varsinkin jos samaan aikaan ei julkaista tärkeämpiä talouslukuja. Konsensusennusteissa on nähtävissä odotusta tasaisesta kehityksestä ja kun tiedetään miten paljon kausitasoitetut luvut heilahtelevat viikoittain, on selvää, että "pettymyksiä" ja "iloisia yllätyksiä" ennusteisiin verrattuna tulee jatkuvasti.
Kun huomenna julkaistaan kuukausittaiset työttömyysluvut, jatkan artikkelia toisella osalla. Silloin käsittelen myös työttömyyslukujen laahaavaa luonnetta laskusuhdanteiden ennustajana.
6 kommenttia:
Kun tarkastelit tuota työttömyyttä kuvaavaa vuosikeskiarvoa, jäi sinulta huomaamatta, mistä parin viimeisen vuoden muutokset ovat miltei kokonaan tulleet: Vain kahdesta vanhasta tapahtumasta eli syys- ja lokakuun 2005 voimakkaasta piikkistä sekä joulukuusta 2005 helmikuuhun 2006 kestäneestä selvästä dipistä. Ei ole ehkä kaukaa haettua liittää näitä molempia vuoden 2005 hurrikaaneihin, jotka sotkivat ensin talouden toimintaa ja sitten aiheuttivat vastareaktion häiriön jälkihoidon kautta.
Joka tapauksessa nämä perusilmiöt näkyivät ensin selvänä laskuna syys-lokakuussa 2006, kun piikki jäi pois liukuvasta keskiarvosta ja sitten loivempana nousuna, kun dippikin jäi siitä pois. Liukuva keskiarvo ei siis kerro mistään viimeistä 12 kk koskevista muutoksista, jotka ovatkin olleet pieniä.
Kaikissa kahden ajankohdan vertailuissa on muistettava, että tulos riippuu yhtä paljon vertailuajankohdan epätavanomaisuuksista kuin uusimmista mukaan tulleista tiedoista.
Tämä on virhe, johon varsinkin tiedotusvälineet lankeavat joka kerta, jossa virheeseen mahdollisuus tarjotaan, mutta helposti se jää muiltakin huomaamatta. Kaikkiin yksittäisiin tilastolukuihin on suhtauduttava suurella varovaisuudella ja muistettava, että yleensä vasta pitemmillä trendeillä on todellista tilastollista merkitsevyyttä. Kun ilmiöt halutaan kuitenkin havaita nopeammin, ei voida välttää virhetulkintoja, mutta johtopäätöksien esittämistavassa tämä pitäisi aina muistaa.
Tässä tapauksessa tarkoitukseni oli käsitellä työttömyysdatan kausitasoituksen ongelmia ja sitä, että kausitasoitetut luvut heilahtelevat voimakkaasti. Tarkoitus ei ollut osoittaa liukuvan keskiarvon hyvyyttä tai huonoutta eikä käsitellä sen ongelmia. Mainitsemasi ongelma on pahimmillaan annualisoiduissa kausitasoitetuissa luvuissa. Tätä näkee varsinkin asuntodatassa ja palaan tähän aiheeseen myöhemmin. Kaikkia tilastoinnin ongelmia ei ihan yhteen tai kahteen artikkeliin mahduteta, joten malttia.
Juuri sitä moitin, että annat ymmärtää, että liukuva keskiarvo olisi jotenkin parempi kuin kausitasoituksen käyttö. Se on toinen vaihtoehto, mutta ei välttämättä parempi. Kausitasoitus on sikäli parempi, että sen ongelmat ovat ilmeisiä ja niiden suuruus näkyy helposti heilahteluna, jota turhaan moitit.
Liukuvan keskiarvon vika on juuri siinä, että se tappaa heilahtelun tavalla, joka näyttää tekevän siitä toimivamman, vaikka tämä ei ole yleisesti ottaen totta. Se on siten aivan erityisen harhaanjohtava luodessaan väärää tarkkuuden mielikuvaa.
Juuri näiden ilmiöiden tarkasteluun, mistä kirjoitat, on liukuva keskiarvo mielestäni olennaisesti huonompi kuin kausitasoitetut luvut.
En kyllä oikeastaan huomannut, että olisin antanut ymmärtää pitäväni liukuvaa keskiarvoa parempana. Mutta en ole myöskään samaa mieltä, että kausitasoitus olisi tässä kovin onnistunut. Se jättää liikaa säätövaraa lukujen julkaisijalle ja joskus sitä käytetään ikävästi väärin.
Tarkoitus on edelleen tarjota vertailukohta, jotta heilahtelu näkyy. Jokin muu voimakas sileytys kävisi myös tässä tarkoituksessa (huomioiden, että sileytus on tehty tässä tapauksessa tasoittamattomista luvuista). Taustalla on se, että konsensusennusteiden tekijöillä on sileät mallit, joilla he antavat ennusteen. Kun julkaistut luvut heiluvat kausitasoitettuinakin, tulee jatkuvasti "yllätyksiä". Tämä oli jutun pihvi.
Ymmärrän huolesi, mutta juttu kohdistui muuhun kuin kahden sileytysmenetelmän (kausitasoitus/liukuva keskiarvo) vertailuun. Yritän lisätä varauksia jatkossa juttuihin, koska kuvista voi toki lukea muutakin kuin mitä tekstissä kirjoitan.
Kausitasoitusta käytetään, koska se on puutteineenkin paras menetelmä, mikä on pystytty esittämään. Liukuva keskiarvo toimii paljon huonommin, koska vertailukohtana on vain vuodentakainen ja koska se luo harhaanjohtavaa tasaisuutta, joka perustuu juuri menetelmän huonoihin ominaisuuksiin.
Netissä esiintyy runsaasti paljon jyrkempääkin virallisten tilastoiden kritiikkiä, johon liittyy hyvin usein myös epäilyjä tahallisesta harhaanjohtavien tilastojen tekemisestä. Varsinkin USA:n tilastoiden osalta löytyy niiden tekijöiltä kuitenkin monesti yksityiskohtaisia perusteluja sille, miksi juuri nykyisiä menetelmiä käytetään. Kaikkiin tilastointikäytäntöihin liittyy kompromisseja sisältäviä valintoja tietojen saatavuuden, niiden objektiivisuuden ja niiden antamien tulosten selkeyden kesken. Näihin tilastointilaitosten julkaisemiin tutkimusraportteihin kannattaa tutustua, sillä ne antavat hyviä vastauksia useimpiin kritiikkeihin.
Edelleen: artikkelini kohdistui muuhun kuin asioihin, jotka toit esille. Palataan mainitsemiisi tärkeisiin asioihin sopivien artikkelien yhteydessä.
Lähetä kommentti